Lomalla (osa1)

Nonniin, nyt on jo yli puolen lomasta hujahtanu nopeesti ohi, ja alkujännityksestä huolimatta tekemistä on löytyny ihan mukavasti! :) Eka viikonloppu tosiaan meni sairastellessa, mutta heti kun siitä päästiin niin maanantaina lähin ulos syömään lounasta luokkakavereiden kanssa. Kun mahat oli saatu täyteen niin otettiin micro naapurikaupungin jättimäisille hiekkadyyneille.

!!!!(tieoisku)!!!! Micro on siis täällä yleisin julkisen liikenteen kulkuväline, niinkun pikkubussi, ehkä vähän reilu puolet Suomen busseista. Lipun hinta on Suomen julkiseen liikenteeseen tottuneille naurettavan halpa, 400 pesoa, eli noin 0,6€. Tuo on täällä vielä korkea hinta, koska mulla ei oo vielä opiskelijakorttia, jolla matka maksaa puolet vähemmän. Microilla ei oo mun tietääkseni mitään aikatauluja, tai ainakaan en oo vielä kertaakaan nähny niitä käytettävän jos sellaset on. Jos siis haluu päästä johonkin, pitää vaan mennä pysäkille ja valita ohikiitävistä microista se joka menee oikeeseen paikkaan. Se valintakohta sitten onkin se hankalin, koska jokaisessa microssa on vaikka kuinka monta pientä kylttiä ja lappusta, joissa lukee paikkojen nimiä, ja sitte on vielä se numero. Tekstin niistä kylteistä erottaa vasta kun ko micro on jo aika lähellä, ja sitte pitää muistella että onko tekstin ilmottama paikka lähellä sitä paikkaa mihin haluu sillä kertaa päätyä ja jos siinä pähkäilee liian pitkään niin micro on jo hujahtanu ohi! :D Tähän saakka oon kumminki onnistunu aina päätymään sinne minne oon halunnukki, tosin muutaman kerran on tullu pieni nähtävyyskierros tehtyä. Kuljettajat on kuitenkin yleensä tosi mukavia ja neuvoo mielellään missä hypätä pois:)

Juu elikkä yhellä tollasella microlla päädyttiin sitten luokan kanssa sinne dyyneille, ja oli kyllä vaikuttava näky! Jättimäiset oranssit hiekkadyynit kohos turkoosista tyrskyävästä merestä ja kaikki mun luokkakaverit oli 'ripoteltuna' pitkin dyyniä kiipeämässä ylös. Siinä hetkesä harmitti kyllä tosi paljon ettei sattunu kameraa mukaan! Ihmettelin siinä hetken ja muiden esimerkkiä seuraten aloin kiipeemään kohti huippua. Dyyniä pitkin kiipeeminen on tajuttoman raskasta ja hankalaa kun joka askeleella ylöspäin liukuu vähintään saman verran alaspäin :D Jotenkin onnistuttiin kaikki sinne huipulle kuitenkin räpiköimään, ja sitten laskettiin sellasella laudalla sieltä alas ja kiivettiin taas ylös jnejne! Hauskaa oli, mutta ton jälkeen löyty kyllä pari päivää hiekkaa mitä kummallisemmista paikoista, mm korvista :D Joku päivä kyllä meen tonne uudestaan ja otan kameran mukaan!!! :)

Nyt pitää kuitenkin taas kiitää, lähen syömään lounasta ulos Simonen ja jonkun sen kaverin kanssa ja yritän onnistua lähettämään kirjeen Suomeen.. :) Kirjottelen lisää lomaseikkailusta piakkoin!