Paluu kököttämään koulun penkille!

Tänään oli siis eka koulupäivä lomien jälkeen ja saman laisena tylsänä se jatku ku ennen lomiakin! Ainut ero tosin oli et en oo enää iha nii hukassa ja voin olla vähä rennommin koulussa ku tunnen porukkaa hiukkasen paremmin. Koulun jälkeen Käytiin luokkakaverin kans yhessä syömässä ja ku pääsin kotiin nii mama ilmotti et puolentoista tunnin päästä pitäs lähtee Manuelin (host veli) vaimon synttäreille. Ennen sitä oli kumminki just sopivasti aikaa käydä juoksemassa hetki ja pian lenkiltä tultuani huomasinki istuvani keskellä sukujuhlia. Nää suvun tapaamiset on täällä must tosi ihania, kaikki tuo aina jotain ruokaa joten sitä todellakin riittää ja tunnelma on rento. Mun osalta tosin suurimmaks osaks kuuntelua mut ei se nii haittaa:) Ja lapset on tosi ihania!! Ne aina juttelee mulle iha innoissaan :D

Edellisen postauksen kirjotin vissiinki keskiviikkona.. Kamala ku en muista mitä tein torstaina..?? Eiku joo, kävin syömässä Simonen kanssa. (eipä ollu kyllä hirveesti muistettavaa tossa..) Ollaan molemmat iha rakastuneita tohon Youghurt Life nimiseen jätskipaikkaan! haahhaha, jotenki vahingossa aina eksytään sinne ku ollaan siel ostoskeskuksessa :P Perjantaina lähettiin kavereiden kans yhen mun luokkalaisen Claudian 'kesämökille' Olmueen. Mentiin metrolla ja microlla nii lähelle ku pääsi, mut siitä oli vielä noin 40 min kävelymatka perille asti.. Oli jo myöhä ja pimeetä ja aika jännä matka. Pistettiin tosin pojat kävelemään meijän eteen ja taakse :D Perille kuitenki päästiin ja siellä grillailtiin ja oli lopun kaiken tosi kyllä kiva ilta/yö :) Tosin mä olin taas kerran eka joka meni nukkumaan, mut järkeilin ettei musta ehkä oo puoliunisena iloo juur kellekkään ku en kumminkaa pystyis ymmärtään melkee yhtää espanjaa! Seuraavana päivänä syötiin lounasta siellä porukalla ja siivoiltiin ja lähettiin takasin kohti Viñaa. Illalla oli tarkotun lähtee Simonen kans ulos mut sit tuli SÄHKÖKATKOS eikä voitu lähtee:(( Sillon vissiinki oli sähköt poikki melkee puolelta Chileltä ja se kyl aiheutti hämminkiä..  Menin sitte nukkumaan ku ei kerran ollu valoja ja tais olla iha hyvä idea koska nukuin seuraavana päivänä yli puolenpäivän!

Eilen illalla mulla oli pieni ahdistus päällä ja must tuntu etten täytä täällä ihmisten odotuksia musta. Pyöriskelin sitte hetken sängyssä mut en saanu nukuttua ja päätin mennä juttelemaan mamalle joka oli vielä hereillä. Ja kuinka ihana se onkaan ku se jotenki onnistuu selittään asiat espanjaks sillee et jopa minä tajuun ja sain purettuu mun huonoo mieltä ja sain halin mitä kaipasin ja mama muistutti mua et aina jos mul on huono mieli jostain nii mun pitää kertoo sille. Se on aivan ihana<3 Tänään on paljon parempi olo :)

Lomalla (osa2)

Nonniin, nyt on taas aikaa kirjotella lisää :) Hiekkadyynipäivän jälkeen seuraava kirjottelemisen arvonen juttu on vissiinkin parin koulukaverin synttärikemut. Sinne lähettiin isolla porukalla makuupussien kanssa, koska lähes kaikki vietti yönsä juhlapaikalla. Porukka oli mulle suht vierasta (tai no ei vierasta muttei nyt ihan tuttuakaan) ja yhdistettynä mun ei-niin-hyvään biletysfiilikseen lopputuloksena oli mun osalta aika laimee ilta/yö. Tutustuin kyllä aika moniin kivan olosiin tyyppeihin, mut tuntu jotenki et mun kaikki aika siellä meni ihmetellessä et kenen kanssa mun oikein pitäs puhua ja missä porukassa seisoskella. Kaikki nimittäin jotenki liikku hirveen paljon koko ajan ja vaihteli porukkaa eikä kukaan istunu 5min pitempää paikallaan joten olin ison osan ajasta varmaan aika hölmön näkösenä vaan tallustelemassa ympäriinsä.. Oisin ollu valmis nukkumaan jo siinä yhen aikoihin, mut kun menin huoneeseen missä mun ja parin muun tytön oli tarkotus nukkua, nii huomasin et se on ihan täynnä porukkaa -.- Väsyneenä en ymmärrä espanjasta sitäkään vähää mitä normaalisti, joten kökötin siellä puoliunessa erittäin epäsosiaalisena ja toivoin vaan et pääsisin vihdoinki nukkumaan. Sitte joskus ehkä 3-4 aikoihin porukka vihdoinki asettu nukkuun, ja mikäs mukaan sieltä sitten tupsahtaa kun maanjäristys!! Ei ollu iso, mut sellanen kumminki et kaikki taas rupee pälättään ja selittään ja valot uudestaa päälle.. Siinä vaiheessa olinki sitte jo niin kuoleman väsyny et nukahin joka tapauksessa, vaikka kaikki suurin piirtein huus mun ympärillä :D Aamulla lähes kaikilla oli asiaankuuluva laginen fiilis enkä siis kotimatkankaan aikana onnistunu sosialisoitumaan. Ärsyttää 'heittää hukkaan' tollaset tilaisuudet tutustua uusiin ihmisiin ja saada kavereita, mut aina ei vaan kertakaikkiaan pysty oleen se maailman sosiaalisin ilopilleri.

Seuraavana päivänä hengailin vaa hetken muutaman kaverin kanssa ja käytiin syömässä porukalla ku yhellä niistä oli synttärit. Ja sain vihdoinki ostettua sim kortin mun puhelimeen!! Tai no itse asias sain sen ilmaseks, en kyl tiiä miks, kassatyyppi vaa selitti et kosk oon ulkomaalainen (!!??) Mut ei haittaa mua, hyvin toimii! :P Torstaina sitte lähettiin maman ja Josefan (siskon tyttö) ja Diegon (veljen poika) kanssa Papudoon tädin asuntoon kylään muutamaks päiväks. Papudo on about tunnin ajomatkan päässä täältä, sellanen pikkunen rantakaupunki. Siellä oli alkupäivinä aika pilvistä ja viileetä, mut jotenki noi pikkulapset kuitenki tarkeni leikkiä vedessä, hui! Siellä mulla oli sellanen parin päivän 'masennus' kausi kun rupesin miettiin et mitä mä oikeen teen Chilessä, et eihän mulla oo täällä yhtään mitään. Niiden päivien aikana kuitenki tulin tosi paljon läheisemmäks noitten lasten kanssa ja opin paljon espanjaa, ja viimesenä Papudopäivänä ei ollu enää masennuksesta tietookaan, vaan juttelin ilosesti lasten kanssa ja Diego jopa kommentoi et 'sä puhut tosi paljon enemmän espanjaa nyt!' Tuli kyllä huimasti parempi mieli :) Yhtenä päivänä tuolla lähin mun supermiesurheiluhullun host sedän kanssa patikoimaan sellaselle pienelle syrjäselle rannalle. Päästin perille ja mä keräilin vähän simpukoita ja kiipeilin siellä kallioilla ja näin saukon! (tai joku sellanen vastaava siellä pulikoi..) Oli ihana paikka, mut onnistuin pudottaan mun puhelimen veteen ja se meni tietty rikki :((

Papudon reissun jälkeen olikin sitte jo 18pv, eli Chilen itsenäisyyspäivä, jollon vietetään tosi paljon aikaa perheen kanssa. Lähettiin sitte lounastamaan Viñan ramadalle, mikä on sellanen iso, vähän jotain karnevaalin ja torin välistä oleva juttu. Paljon ihmisiä ja hulinaa ja Chileläistä ruokaa ja muita perinteisiä juttuja ja pelejä ja arvontoja ja huvipistolaitteita jnejne.. Tykkään tollasista paikoista mis on paljon ihmisiä ja tuolla tuli kyllä vietettyä tosi kiva päivä! Ja päivän aikana tuli pari kertaa taas sellanen 'kuulun (melkeen) perheeseen' tunne :) Illalla sitte lähin Lucianon kans ulos ja mentiin Reñacaan syömään ja lagailemaan rannalle, minkä jälkeen oli tarkotus tavata muut tyypit ja lähtee yhessä takas sinne ramada paikkaan. Yks toisensa jälkeen porukka kuitenki peruutti ja loppujen lopuks huomattiin Lucianon kans et ollaan vaan kahestaan. Päätettiin mennä kumminkin ja siellä kyllä sitte törmäiltiin tuttuihin :) Maistoin kans vihdoinkin 'terremoto' nimistä juomaa, mistä kaikki on jaksanu mulle vouhottaa mun tänne tulosta saakka :D Luciano halus opettaa mulle miten tanssitaan jotain Chileläistä tanssia, mut Viñan ramadalla oli bändi joka soitti pelkkää quecaa mikä oli tylsää.. Päätettiin sitte mennä Valparaison ramadalle missä piti olla enemmän bändejä, mut ei lopun kaiken koskaan päästy perille asti koska päätettiin et se on liian vaarallista ku se alue on vähä hämärä.. Pyörittiin siis Viñassa vielä hetki ja napattiin micro millä päästiin kotiin nukkumaan.

Seuraavana päivänä (eli maanantaina??) lähettiin taas perheen voimin lounastamaan, tällä kertaa Valparaisoon yhteen tajuttoman hyvään seafood ravintolaan. En oikeen tienny et mitä kannattais tilata, joten luotin Lorna siskon neuvoihin ja söin alkupalaks simpukoita, mitkä oli paistettu uunissa ja missä oli juustoo päällä. Oli kyllä parhaita simpukoita mitä oon ikinä syöny, omnomnom!!!:) Varsinaiseks ruoaks sitte söin sellasta rapupaistosta, mikä oli kans toooosi hyvää! Syömisen jälkeen kiiruhdin kotiin, koska suomimummu oli tilannu multa skypeajan ja halus jutella mun kanssa. Hyvin onnistu mummulta skypen käyttäminen ja oli kia vaihtaa kuulumisia!:) Iltapäivällä lähin sitte käymään keskustassa ku halusin lähettää kirjeen ja shoppailla vähän, mut kaikki kaupat oli kiinni itsenäisyyspäivähommeliinien takia.. Oli kumminki ihana ilma joten päätin kävellä kotiin jätkikioskin kautta. Hyvä suunnitelma muuten, mut en tajunnu et ihan muutama ihminen saattaa haluta jätskiä aurinkoisena kevätiltana, varsinkin ku liikkeellä oli paljon lapsiperheitä. Lopun kaiken tuli mun vuoro ja tallustelin kotiin tyytyväisenä jättiläisananasjätskitötterön kanssa :P Täällä on ihan tajuttoman paljon eri jätskimakuja!! hahaha, taivas, nam<3 :D

Illalla en tehny juur mitään, koska seuraavana päivänä piti nousta aikasin ku lähettiin luokkakavereiden kans Maitencilloon, sellaseen rantamestaan. Sää ei kuitenkaa oikeen suosinu meitä, oli aika viileetä ja pilvistä. Kaikesta huolimatta oli kuitenki ihan mukava päivä, pelattiin lentistä ja syötiin empanadoja (voisin elää empanadoilla...) ja pari hullua yritti bodyboardingia! ..tai siis yritti sen takia et ei ne siellä kylmässä vedessä niin kauaa viihtyny et ois ees päässy alkuun :D Kesällä kyllä aion opetella!! Meijän oli kans tarkotus mennä ratsastamaan mut hevosia siellä paikassa oli liian vähän.. Tai meitä liian paljon! :P Illansuussa päätettiin et nyt lähetään takasin Viñaan ja mentiin pysäkille oottelemaan bussia. Saatiin kuitenkin odotella yli tunti, koska kaikki ohi ajavat microt oli ihan tupaten täynnä. Siinä vaiheessa ei ollu enää nii kivaa ku kaikilla oli tosi kylmä ja väsytti, mut vihdoinki yks micro nappas meidän kyytiin ja päästiin takasin kotiin.

Tänään sitte on ollu aika rento päivä, nukuin pitkään ja lähin ostarille syömään Simonen kanssa. Aina kun me nähään niin molemman vaa pälättää hirveetä vauhtia ku on nii paljon kerrottavaa, ja vaik ois kunka nälkä, nii ruokapaikan löytämiseen ehtii keskittyä vasta noin 15min selityksen jälkeen :D Iha hyvä juttu sinänsä, ainaki riittää juteltavaa:) Saatiin kuitenkin jotain syötyäkin siinä pälättämisen lomassa, ja sitte lähettiin metsästämään mulle mp3.sta ku nyt en oo voinu kuunnella musaa ku se mun iPhone tippu veteen.. Mentiin sitte sellaseen elektroniikkakauppaan ja ostin 'feikki iPodin' (eli mp3sen joka näyttää iPodilta..) Se oli tosi halpa ja olin iha innoissani et jeejee, nyt voin vihdoinki taas kuunnella musaa! Mut ku pääsin kotiin ja tutkimaan ostostani nii eihän se tietenkää toimi :( ..tai sitte en vaa osaa sitä oikeen käyttää.. Siinä on kumminki kuulemma 3kk takuu elikkä meen varmaan kuitti kätösessä selittään takasin sinne liikkeeseen tässä joku päivä.. En vaa pysty elään ilman musiikkia!! Enkä voi lähtee lenkille ilman musiikkia! Ja käveleminen on toooosi tylsää ilman musiikkia!   :( Toivottavasti saan jonku toimivan musavekottimen pian!

Siinäpä sitten tähänastiset seikkailut, katotaan mitä loppuviikosta tapahtuu! Yks kaveri aikoo ehkä pitää jotkut kemut perjantaina, ja tänään kysyin siltä et pitääks se ne vai ei. Ei kuulemma vielä tiedä.. Joo, mutta asia saattaa muuttua.. Miten ihmeessä Chieläiset suunnittelee niitten elämää ku mikään ei oo ikinä varmaa ja kaikki muuttuu vielä 30 min ennen lähtöä? :D Eli en siis osaa yhtään sanoo mitä loppulomasta tulee tapahtuun, sen tietää sitte vasta jälkeenpäin :P Ainakin Simonen kanssa ois tarkotus lähtee ulos taas lauantaina, sen nyt pitäis ainaki onnistuu, ku Simone on tanskalainen, eikä vielä hirveen chileläistynyt :D

Lomalla (osa1)

Nonniin, nyt on jo yli puolen lomasta hujahtanu nopeesti ohi, ja alkujännityksestä huolimatta tekemistä on löytyny ihan mukavasti! :) Eka viikonloppu tosiaan meni sairastellessa, mutta heti kun siitä päästiin niin maanantaina lähin ulos syömään lounasta luokkakavereiden kanssa. Kun mahat oli saatu täyteen niin otettiin micro naapurikaupungin jättimäisille hiekkadyyneille.

!!!!(tieoisku)!!!! Micro on siis täällä yleisin julkisen liikenteen kulkuväline, niinkun pikkubussi, ehkä vähän reilu puolet Suomen busseista. Lipun hinta on Suomen julkiseen liikenteeseen tottuneille naurettavan halpa, 400 pesoa, eli noin 0,6€. Tuo on täällä vielä korkea hinta, koska mulla ei oo vielä opiskelijakorttia, jolla matka maksaa puolet vähemmän. Microilla ei oo mun tietääkseni mitään aikatauluja, tai ainakaan en oo vielä kertaakaan nähny niitä käytettävän jos sellaset on. Jos siis haluu päästä johonkin, pitää vaan mennä pysäkille ja valita ohikiitävistä microista se joka menee oikeeseen paikkaan. Se valintakohta sitten onkin se hankalin, koska jokaisessa microssa on vaikka kuinka monta pientä kylttiä ja lappusta, joissa lukee paikkojen nimiä, ja sitte on vielä se numero. Tekstin niistä kylteistä erottaa vasta kun ko micro on jo aika lähellä, ja sitte pitää muistella että onko tekstin ilmottama paikka lähellä sitä paikkaa mihin haluu sillä kertaa päätyä ja jos siinä pähkäilee liian pitkään niin micro on jo hujahtanu ohi! :D Tähän saakka oon kumminki onnistunu aina päätymään sinne minne oon halunnukki, tosin muutaman kerran on tullu pieni nähtävyyskierros tehtyä. Kuljettajat on kuitenkin yleensä tosi mukavia ja neuvoo mielellään missä hypätä pois:)

Juu elikkä yhellä tollasella microlla päädyttiin sitten luokan kanssa sinne dyyneille, ja oli kyllä vaikuttava näky! Jättimäiset oranssit hiekkadyynit kohos turkoosista tyrskyävästä merestä ja kaikki mun luokkakaverit oli 'ripoteltuna' pitkin dyyniä kiipeämässä ylös. Siinä hetkesä harmitti kyllä tosi paljon ettei sattunu kameraa mukaan! Ihmettelin siinä hetken ja muiden esimerkkiä seuraten aloin kiipeemään kohti huippua. Dyyniä pitkin kiipeeminen on tajuttoman raskasta ja hankalaa kun joka askeleella ylöspäin liukuu vähintään saman verran alaspäin :D Jotenkin onnistuttiin kaikki sinne huipulle kuitenkin räpiköimään, ja sitten laskettiin sellasella laudalla sieltä alas ja kiivettiin taas ylös jnejne! Hauskaa oli, mutta ton jälkeen löyty kyllä pari päivää hiekkaa mitä kummallisemmista paikoista, mm korvista :D Joku päivä kyllä meen tonne uudestaan ja otan kameran mukaan!!! :)

Nyt pitää kuitenkin taas kiitää, lähen syömään lounasta ulos Simonen ja jonkun sen kaverin kanssa ja yritän onnistua lähettämään kirjeen Suomeen.. :) Kirjottelen lisää lomaseikkailusta piakkoin!

Kipeenä :(

En ookkaan nyt pitkään aikaan kirjotellu tänne, mut nyt sairastellessa on aikaa vaikka muille jakaa..  Flunssa/kurkkukipu/pääkipusysteemi on nyt mun kohdalle osunu eikä oo toivookaan et voisin lähtee illalla ulos:( Aikani kuluks siis kertailen viimeviikon tapahtumia tänne!

Koulusta alko kahen viikon loma eilen ja sen takia meillä oli sellanen tanssinäytös vikana päivänä. Meidän luokka tanssi sellasta perinteistä pääsiäissaaren tanssia sau sau:ta, mikä oli musta hirveen hauskaa! Koreografia piti kehitellä itte ja sitä tehdessä ja esiintymisasuja vääntäessä kyllä tulin taas huiman paljon läheisemmäks luokan kanssa:) Kun näytös oli ohi, niin kaikki oli ihan innoissaan et jeejeenytalkaalomaaaa!!! Mut mä huomasin et oon ennemminki peloissani ku innoissani! Tajusin nimittäin et koulu on ollu mulle sellanen turvapaikka, jossa aina nään kavereita ja voin olla sosiaalinen, mut nyt pitäis jotenki ihan itte järkätä tekemistä kaheks viikoks.. Tunnen kyllä tosi paljon porukkaa, mut vaa ihan muutaman sellasen jota voisin pyytää kahestaan tekeen jotai :/  Facebookkiin kuitenkin päivittelin että saa ilmotella jos joku haluu tehä mun kans jotain, toivottavasti siitä on jotain apua :D Huomenna ainakin on jo yks menomesta tiedossa, jos vaan oon menokunnossa.. Pitäkää peukkuja pystyssä!!

Sau Sau tytöt: (kuvitelkaa vaa, meni hetki liimailla noi kaikki höyhenet :D)

Nää tanssi ja voimistelukuviot on vielä vähän hämäriä, en oikeen tiiä et mitä nyt alan treenaamaan ja mitä en.. Kävin tällä viikolla yks päivä kokeilemassa sellasessa contemporary dance ryhmässä, mikä on kuulemma jotenki ’more professional’. Tosi hyviä tanssijoita siellä kyllä oli, ja opettaja osas asiansa. Olin siellä nuorin ja kielen takia taas vähän hukassa, mut opettaja käski tulla ens viikolla uudestaan, joten ilmeisesti pärjäsin tarpeeks hyvin! :) Tykkäsin kyllä tunnista tosi paljon, mielelläni meen takasin! Jos nyt päätän jäädä tohon ryhmään niin treenejä ois kolme kertaa viikossa, mikä kuulostaa itse asia aika sopivalta. Toi ois mulle kans vähä sellasta hermolepoo tästä kielestä, ku tanssitunnilla ei hirveesti tarvii yrittää puhua. Ja tietty tanssiminen on tosi tärkee osa mua itteeni, en pärjäis koko vuotta ilman sitä! :D

Yks päivä koulussa tällä viikolla, oisko ollu keskiviikkona, tunsin pienen maanjäristyksen!!! Se kesti ehkä vaan 10 sekunttii ja oli ihan minimaalinen mut kumminki!! Se oli oikeestaan aika mageeta :P ..tai no, mun ei ehk pitäis ajatenna niin kosk se on oikeesti aik ikävä juttu mut kumminki.. Ja se oli jotenki huvittavaa must miten meijän enkun ope suhtautu siihe ku yks luokkakaveri oli just alottamassa esitelmää ku toi tärinä tuli nii maikka vaa sano et: ’hei se on vaa pieni maanjäristys alotas nyt se esitelmä!’ (????) ..kaippa niihi sit ollaa tääl nii tottuneita :D

Se on hassuu miten läheisyys on täällä nii eri juttu ku Suomessa. Koulussaki kaikki vaa halailee ja poskipussailee toisiaan koko aika ja istuu sylissä jnejne.. Ihanaa musta, oon jo nyt tosi sujut sen kans. Varmaa sitte ku tuun takas Suomeen nii tulee oleen isompi ongelma tottuu siit pois, oon iha varma et ekoina kuukausina siellä oon aina halailemas ja pussailemas kaikkii, varokaa vaa :D:D

Viime viikonloppuna onnistuttiin vihdoinki tapaamaan sen tanskalaisen vaihtarin Simonen kanssa ja lähettii yhessä ulos. Oli kyllä ihanaa päästä pälättämään kaikki ärsytykset ja hankaluuden jonku kans joka on ihan 100% samassa tilanteessa ku minä! Simonen kans klikkaa superhyvin ja illan kruunas se et päästiin vihdoinki tanssimaan oikeen kunnolla ja dj soitti hyvää musaa :) Sovittiin et tehään tästä vähintään kerran kuussa toteutettava perinne! :P

Hahaha, eilen juttelin yhen mun kaverin kans facebookissa vaa kaikista random asioista ja yhtäkkiä se sano et ’sun kyl pitää oppii puhumaan niinku nuoret täällä, sä kuulostat tosi hassulta!’ :D Ja voin kyl uskoo, kuulostan varmaa aik huvittavalta.. mut oon vaa tosi onnellinen jos osaan kommunikoida ees jotenkuten espanjaks ja jos porukka ymmärtää mitä tarkotan, kyl mä sit ajan kans kuulostan vähemmän hassulta! Kaikki kans kyselee mult koko ajan tääl et miks mä en puhu enemmän, mut ne ei vaa tajuu et ei oo mitenkää maailman helpoin juttu osallistuu sellaseen pälätyskeskusteluun. Kahestaan jonku kaa jutellessa onnistuu päivä päivältä paremmin, ja pari kertaa on jo tullu tilanne et joku sanoo et ’hei, sähän puhut espanjaa!’ :D  Ja kyl oon muutaman kerran ittekki huomannu et asiat vaa pulpahtaa mun suusta ulos, ei tartte enää iha NIIN paljon miettii. Esim just siel tanssitunnilla juttelin yhen tytön kans hetken ja vast sen jälkeen tajusin et itse asias puhuin espanjaa :D:D Hitaasti mutta varmasti eteempäin siis:)

Sen oon kans huomannu et on tosi iso ero miten ymmärrettävästi ihmiset tääl puhuu. Esim maman ja siskon puheesta ymmärrän tosi paljon, mut nannyn puhetta on iha mahotonta ymmärtää! Itse asias must tuntuu et sil meinaa mennä hermot siihe ku aina kysyn mitämitämitä.. Enkä oikeen tiiä et tykkääks se nanny musta vai ei, ku se on jotenki tosi nyrpeen olonen aina :( Mut toisaalta yks päivä ku tulin koulusta kotiin ja selitin sille et koulussa on tosi turhauttavaa ku haluisin oikeesti puhuu kaikille mutten pysty, nii se tuli halaan mua ja vakuutti et kyl mä opin :) ..ehkä meistä vielä tulee kavereita!

Nyt taidan mennä keittään vähä lisää teetä ja koitan saada itteni huomisillaks kuntoon et voin sitte lähtee ulos :) Terkkuja kaikille, missä ikinä tätä luetteki, ootte rakkaita<3333