Tänne siis nyt alan kirjoittelemaan kommelluksistani vaihtarivuoden ajalta, toivottavasti mulla pysyy into blogin pitämiseen koko vuoden ajan :) Chilessä ajattelin päivitellä tänne ehkä noin viikon välein, mutten lupaa mitään ku oon muutenki vähä tälläne taiteilijasielu :D Nyt oleilen siis vielä Suomessa, mutta lentokenttä kutsuu jo 53 päivän päästä, ja kuten otsikostakin saattaa saada vihiä, paniikista ei oo tietoakaan. Alan kohta varmaan panikoida sitä etten panikoi, kun on tässä kuitenkin aika paljon juttuja vielä hoitamatta ennen lähtöä!
Mulla on onneksi sielunsiskoja (ja veljiä) tässä panikoimattomuusasiassa, koska kaks mun ihan superhyper parasta ystävää ja tosi monta muutakin kaveria on lähössä vaihtoon myös. Niitten kanssa on tullu juteltua ja ilmeisesti on ihan normi juttu ettei 17 vuotiaan pää vielä tajua että tässä oltais kohta lähössä vuodeks johonki ihan outoon paikkaan..
Ja nii joo! Tuossa muutamia päiviä sitten sain tarjouksen vaihtariblogin pitämisestä myös Kauniaisten paikallislehdessä Kaunis Granissa, mikä on mielestäni ihan huippu idea! Tykkään kirjotella, eikä pienestä lehteenkirjoittelemiskokemuksestakaan varmaan ainakaan haittaa ole tulevaisuutta silmälläpitäen.
